PINTAA SYVEMMÄLLE YLPPÄREISTÄ

Moi! Katselin surullisena mun blogin katsojalukuja, kun joka päivä aika isokin määrä ihmisiä käy tsekkaamassa mun blogisivuja pettyneenä, kun en oo päivittänyt tänne pitkään aikaan yhtään mitään. Tuli morkkis. Niille, jotka ei vielä tiennyt, niin mulla on nyt meneillään ylioppilaskirjoitukset, joihin panostan ihan täysillä. Oon jättänyt treenaamisenkin kokonaan sivuun ja jatkan bodailua taas maaliskuussa, kun tää rutistus on ohi. Toisaalta treenaamattomuus on mulle iso pala ja samalla ajaa mut hulluksi, mutta oon päättänyt olla ajattelematta koko asiaa ja käydä vaikka kävelyllä, jos himo liikuntaan yllättää. Oon kuitenkin sisimmiltäni semmoinen kaikki tai ei mitään -tyyppi, eli jos treenaan niin panostan siihen täysillä, ja jos opiskelen niin opiskelen täysillä. Ja nyt oon valinnut opiskelun, onhan meitä tähän koesumaan prepattu viimeiset kolme vuotta kuitenkin.

Miten mun päivät sitten kuluu? Nythän koulu on virallisesti ohi ja me abit ollaan päästy lukulomalle. Mä heräilen siinä kympin aikoihin ja yleensä muutaman tunnin päästä lähden kirjastoon lukemaan ja oonkin siellä sit monta tuntia. Joskus on parempia päiviä ja opiskeluintoa riittää, joskus keskitys herpaantuu pienestäkin ulkopuolisesta tekijästä, eikä lukemisesta tuu mitään. Päivän päätteeksi mulla on energiatasot tosi matalalla, intensiivinen opiskeleminen vie ihan hirveesti energiaa. Kirjastosta tultuani lösähdän sit moneksi tunniksi katsomaan telkkaria, ja ennen nukkumaanmenoa luen englanninkielistä kirjaa (löysin nyt muuten aivan tajuttoman hyvän nimeltään The Shock of the Fall). No kidding, tää sama kaava on toistunut nyt viikosta toiseen :-D



Mut nyt tähän kaikkeen tulee muutos! Ens viikolla me nimittäin lähdetään äitin kanssa Thaimaahan kahdeksi ja puoleksi viikoksi. Joo mä tiedän, joo se on sitä virallista lukuloma-aikaa, joo se pitäis käyttää opiskeluun. Mut mä otan kirjat sinne mukaan ja luen joka aamu muutaman tunnin ennen päivän rientoja, niin oon sopinut. Se on ihan riittävästi. Otin tän reissun huomioon ja aloitin sen takia ylppäreihin lukemisen jo joulukuun alussa, eli toivon mukaan mulla on ens viikkoon mennessä hommat jotakuinkin viimeistelyä vaille valmiina. Mitä nyt kuus enkun kirjaa lukematta ja saman verran ruotsia... :-D Onneks pitkät lentoajatkin voi käyttää hyödykseen. Siellä mä en pysty paeta lukemista vedoten parempaan tekemiseen! Muahaha, sit ei tekosyyt paljoo auta.

Mä siis kirjoitan äidinkielen, ruotsin, terveystiedon ja enkun. Enkun kirjotin kyllä viime syksynä jo, mutta päätin korottaa arvosanaa, koska olin tyytymätön lopputulokseen. Enkku on mulle kuitenkin tosi tärkeetä, ja koska uusin sen, jouduin ajan puutteen ja omien voimavarojen takia jättämään psykologian kirjoittamatta. Enhän mä edes tiedä, et haluanko psykologian saralle opiskelemaan tulevaisuudessa. Mut ainahan sen voi tulla lukiolle kirjoittamaan uudestaan, vaikka olisinkin valmistunut! Joten no worries. En aio myydä mun psykan kirjoja, vaan pidän ne varmuuden vuoksi säilössä tulevaisuuden varalle.



Sanoin tuossa pari postausta sitten, että en oo stressaantunut tai aio stressata ylppäreistä. Nyt pitää sanoa, että vedän sanani täysin takaisin. Mulla on hetkiä, jolloin tuntuu, etten kestä enää tätä painetta, mitä mun harteille on opiskelun osalta kasattu kolmen vuoden ajan. En oo koskaan kokenut näin suurta stressiä, mä en vaan oo ollut semmonen stressaaja-tyyppi koskaan. En mä oo nytkään tietoisesti pyöritellyt ja tuskastellut näitä ylppäriasioita päässäni, että kai se stressin siemen muhii jossain alitajunnassa, mutta ehkä parempi niin. En oo ikinä kärsinyt finneistä, joita mulle nyt ilmestyy jatkuvasti uusia. Mulla on nukahtamisongelmia ja kärsin rintakivuista ja jatkuvasta päänsärystä. Viime yönä heräsin neljän aikoihin samaiseen rintakipuun ja huomasin samalla, että mun pulssi oli hirveen korkeella. Mä käyn aaaaivan ylikierroksilla jopa silloin, kun mä nukun. Kuitenkin nyt kun äidinkielen tekstitaidon koe ja ruotsin sekä enkun kuuntelut on takana, on olo hieman kevyempi. Ehkä toi tuleva loma tekee mulle oikeesti ihan hyvää, mä varmaan repisin hiukset päästäni, jos olisin koko lukuloman neljän seinän sisällä ravaten pelkästään kirjaston ja kodin välillä.

Älä anna kenenkään sanoa sulle, ettet voi asettaa rimaa just niin ylös, kuin susta tuntuu. Mä en tyydy vähempään ja aion uurastaa sen eteen, että voin lakkiaisten jälkeen todeta ylpeänä, että tein oikeesti kaikkeni. Tää tila ei kuitenkaan kestä kauaa, tää on vaan väliaikaista. Kuukausi pienessä (tai vähän isommassa) ylppäripaniikissa on mun mielestä ihan kohtuullinen hinta sille, että saan haluamani arvosanat, tai että voin olla ylipäätään tyytyväinen omaan ahkeruuteeni. Ettei mun tarvii jälkeenpäin miettiä, että "oisin voinut kyllä opiskella enemmän". Kuukauden vetää vaikka käsillään seisoen. Pitää muistaa kuitenkin joskus laiskotella, mitä mä oon ihan ahkerasti tehnyt kyllä sitäkin. Ja lohtusyönyt. Ylihuomenna (tai käytännössä katsoen jo huomenna) on penkkarit, yks odotetuimmista tapahtumista moneen vuoteen. Toivotaan, että se ois meille kaikille hetkellinen pakokeino tästä kaikesta opiskelemisesta ja stressistä ja paineista!

Tsemppiä abeille ja muille, jotka sitä tähän talven harmauteen tarvii. Ilman toisten tsemppejä on joskus vaikeeta jatkaa eteenpäin. Me ollaan kaikki samassa veneessä. Usko itsees hitto vie! Hali ♥ - Sissi

2015 PART TWO

HEINÄKUU



Heinäkuu oli paras-kuukausi-ikinä. Täytin 18, sain heti perään inssin suoritettua, kävin mummulassa landeilemassa, lähdin Tiitun kans Hankoon ja päästiin kasinolle kuuntelemaan Sannia, järjestin mökillä synttärijuhlat, käytiin vetämässä pikku vaellusreitti Linan kanssa, ja olin duunissa Porvoon Popfesteillä. Tää oli tää maaginen kuukausi, jonka jälkeen tuli juhlittua aivan liian monena viikonloppuna putkeen. Syytön mä siihen oon, syyttäkää ikää :-D

ELOKUU



Elokuussa Laura tuli Espoosta tänne Porvooseen turisteilemaan koko päiväksi - ja yöksi. No regrets, terveisin Laura :-D Olin myös toista kesää Blockfesteillä reivaamassa, ja lähdettiin äitin kanssa minilomalle Visbyhyn. Haikeutta oli myös ilmassa, kun Lina järkkäsi läheisimmille ystävilleen läksiäiset Nepaliin lähdön kunniaksi. Niin ja joo, koulukin alkoi ja abivuosi lähti käyntiin!

SYYSKUU



Rapujuhla-aika on syyskuussa, ja päätettiin järjestää mökillä rapujuhlat perheen ja tuttujen kesken. Pitkästä aikaa! Parivaljakko Reetta ja Emilia muuttivat myös kimppakämppään, ja pääsin taas juhlimaan tupareiden merkeissä. Mulla oli elämäni ekat ylppärit ja kirjoitin enkun jännityksestä kankeana. En kuitenkaan ollut tyytyväinen tulokseen, joten meen uusimaan sen tänä keväänä. No, olipahan ainakin kokemus...

LOKAKUU



Escape Room sai kakkososan, kun lähdettiin samaisella porukalla jo toisen kerran kokeilemaan eri peliä, eikä pettänyt sekään silläkään kertaa! Tän "matkailuvuoden" kruunasi kuitenkin mun ja äitin reissu Roomaan, mukana oli myös pari perhetuttua. Rakastuin Italiaan ihan täysin, vaikken nähnyt siitä kuin pikku murusen verran vain! Pääsin myös koluamaan kaikki uusimmat meikki- ja kosmetiikkatrendit Lauran kanssa I Love Me -messuilla. Se on ihan must!

MARRASKUU



Marraskuussa lopetin Ladyline-sopparini ja jatkoin thainyrkkeilyn parissa. Samaan syssyyn tein sopparin kuntosalilla, jonne sain valmentajaltani kuntosaliohjelman. Kerkesin taas juhlia vähän lisää, kun lähdettiin Reetan faijan bonuspisteillä risteilemään :-D Olin jälleen heikko ja löysin itseni sängystä jo ennen yhtä yöllä, mutta olinpahan ainoona freesinä seuraavana päivänä shoppailemassa Virossa heti aamutuimaan. Kävin myös ekaa kertaa isänpäivän kunniassa Kiasmassa. Ai niin! Mehän kans muutettiin uuteen kotiin, jonka parissa riittää vieläkin töitä.

JOULUKUU



Studia-messuilla sain pääni vähän enemmän pyörälle, kun abien kanssa lähdettiin sinne muutamaksi tunniksi samoilemaan. Toisaalta mulle selkeni siellä ehkä vieläkin kirkkaammin, että mua ei hitto vie kiinnosta oikeen mikään ala. Miten se on ees mahollista? Joulukuussa Lina tuli Nepalista takaisin, käytiin Lauran kanssa Korkeasaaressa ihastelemassa karvaturreja sekä uusivuosi meni Loviisan "villissä" yössä. Oli ihanaa viettää joulu uudessa kodissa oman perheen kesken, vaikkei meitä hirveen montaa olekkaan.

Oli kaiken kaikkiaan ihana vuosi, vaikkei ehkä henkisellä tasolla pääse millekään top 5 -listalle energisyyden suhteen. En tosiaan tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia tai "new year, new me" -tapaisia ajatusleikkejä, vaan annan asioiden rullata omalla painollaan, oon oppinut, että niin on parempi. Väkisin on turha yrittää mitään, enkä muutenkaan oo yhtään semmoinen suorittaja-tyyppi, vaan elän tunteella. Treenaan fiiliksen mukaan, opiskelen niin reippaasti kuin jaksan, rakastan ja arvostan ihmisiä ympärilläni entiseen malliin, kuuntelen kroppaani ja irroittelen just silloin kun se tuntuu hyvältä. Sikana haleja ja energiaa teille uuteen vuoteen, asenteella jaksaa jo pitkälle syksyyn! ♥ Sen jälkeen voikin ottaa kaamosmasislohtusuklaat esiin, ja elämä näyttää taas kirkkaammalta. - Sissi

2015 PART ONE

Viime viikonloppuna pähkäilin, onko mun elämässä oikeesti tapahtunut viime vuonna yhtään mitään, enkä oikeen päässyt mihinkään tulokseen. Päällinpuolin viime vuosi tuntui lähinnä jatkuvalta koulunkäynniltä ja satunnaisilta irtiotoilta. Ei vaan tullut ajatelleeksi, että mitään radikaalia olisi tapahtunut. Tätä postausta kirjoitellessa ja kuvia kasaillessa mä ymmärsin, kuinka paljon hyvää mun elämässä on, mitä mä en osannut edes käsittää. Ja kyllä, vuonna 2015 kerkesi todellakin tapahtua vaikka mitä niin hyvässä, kuin huonossakin. Saan olla järjettömän kiitollinen kaikista ystävistä, jotka mun vierelläni jaksoi kulkea ja heidän kanssa koetuista kokemuksista, kiitos teille ihanaiset ♥ Kuvat palauttaa vanhat muistot mieleen. Niitä pitäisi selata useemminkin, jotta tää fiilis säilyisi. Tän postausidean toteuttaminen teki mulle todella hyvää henkisellä tasolla. On mulla ollut kyllä aikamoinen vuosi, huh huh. En pystynyt valita vain muutamia kohokohtia viime vuodelta, mutta miksi tyytyä vähään? Tässä on mun vuosi pikakelauksella, tässä postauksessa tammikuusta kesäkuuhun.


TAMMIKUU




Tammikuu alkoi Balin auringon alla kölliessä, mutta vuosi sai muuten aika karun alun. Olin lähestulkoon koko tammikuun kipeänä ja mulla oli ehkä kaikkien maailman sairauksien oireet, olo oli aivan kamala. Tuossa kuvassa ei ole edes koko lääkesatsiani tolta ajalta. Käytiin äitin kanssa matkamessuilla, minne on muuten mentävä myös nyt tulevana viikonloppuna. Tammikuun lopussa mä myös jaksoin lähteä meidän salijengin mukaan Ruotsiin tsemppaamaan niitä matseissaan, ja oli ihan sika hauska reissu, as always! Toi porukka ei petä mua koskaan.


HELMIKUU




Wanhat ja wanhojenbileet, joista lähdin jo ennen keskiyötä, vanha ja raihnainen kun olen. Hiihtolomaksi matkattiin mun mummulaan Tiitun kanssa, ja saatiin nauttia siellä talvesta parhaimmillaan! Helmikuussa oli myös mun veljen valatilaisuus (jäädyin ehkä kuolioon), ja aloitin mun puoli vuotta kestävän kirppisprojektin. Pidettiin myös läksiäiset Heinille, kun se lähti vaihtoon Etelä-Koreaan! Ehkä parhaat ruokabileet ikinä. Ainiin! Sairastuin uudestaan helmikuussa, mut tällä kertaa en niin pahasti.


MAALISKUU



Maaliskuu oli ehkä koko vuoden rauhallisin kuukausi, jos niinkään voi edes sanoa. Mä otin taukoa thainyrkkeilystä ja liityin Lady Linelle, jossa kävin ahkerasti jumppailemassa. Vietettiin myös Linan kanssa meidän ystävyyden yksvuotispäivää, ja ai että saatiin taas nauraa, kun julkaistiin toi kuva Facebookkiin! Jopa Linan oma veli kysyi, että ollaanko me yhdessä :-D Tirsk.


HUHTIKUU



Ehkä parasta ajanvietettä ikinä - kokeiltiin ekaa kertaa Escape Roomia porukalla! Huhtikuussa oli kauan odotettu wanhojen risteily, joka oli mun alkuskeptisyyksistä huolimatta tosi mukava kokemus. Isbe vietti myöhemmin 18-vee synttäreitään ja juhlittiin keskiyöhön asti heillä, kunnes lähdin alaikäisenä häntä koipien välissä kotiin, kun muut jatkoivat baariin. Kävin myös Pingviinin jätskikoulutuksessa, vaikken loppujen lopuksi koskaan päätynytkään kesätöihin jäätelökojulle. Bonus: Sai syödä niin paljon jätskiä kuin halusi. Ja mähän söin.


TOUKOKUU



Äitillä kävi pieni silmätapaturma Ranskassa matkaillessaan, eikä leikkauksen takia saanut lentää takaisin Suomeen. Mä tulin apuun ja lähdin äitin luo Toulousiin, jossa vietettiin muutama päivä (minä äitiä kädestä taluttaen), jonka jälkeen lähdettiin monella eri junalla ja laivalla takaisin kotiinpäin. En voi muuta sanoa, kuin että ristus mikä reissu :-D Käytiin jossain vaiheessa Tuulin kanssa Arabian katufestareilla, jossa oli paljon kirppismyytävää, taidejuttuja, musiikkia ja esityksiä. Toukokuu tarkoitti myös koulun päättäjäisiä, woohoo! Fiilistä ei laskenut se, että jouduin olemaan töissä koko päättäripäivän.


KESÄKUU



Kesäkuussa ei ollut huolen häivää, kun lähdin heti ensimmäisenä päivänä uudelle työpaikalleni Lapinjärven leipomoon. Mun veli sai sieltä kans duunia, pystyttiin kulkemaan sinne helposti yhdessä. Parin viikon leipurihiivailun jälkeen olin kokopäiväinen lastenhoitaja kuukauden loppuun asti. Järjestettiin meidän rakkaille vaihtareillemme läksiäiset, jotka oli muuten nekin aikamoiset ruokafiestat! Saaran 18-vuotisjuhlia tuli kans juhlittua rennoissa meiningeissä hänen kotonaan. Kerkesin myös rentoutua mökillä, ottaa arskaa ja noh, hieman murehtia tulevia syksyn kirjoituksia. En liikaa, mutta sopivasti. - Sissi

ZOOS - YES YES OR NO NO?

Grrrau! Oltiin tuossa yks päivä Lauran kanssa - missäpäs muuallakaan kuin Korkeasaaressa! Lämpötila oli siinä nollan tuntumassa, mut tuuli oli jonkun verran kova, että mulla jäi punaiset posket pariksi päiväksi reissun jälkeen. Ja oli kyl muutenkin ihan jäätävän kylmä, kun pelkkää seisoskeluahan se käytännössä siellä on. Jos joku sinne on vielä täs talvella lähdössä, niin laittakaa vähintäänkin aluskerrastot ja toppavaatteet. Serisously. Meidän lisäksi siellä oli jengiä ehkä muutama kymmentä, eli eläimiä sai todellakin ihastella rauhassa. En oo Korkeasaaressa käynyt, noh, viimeks kymmenisen vuotta sitten. Olin ihan yllättynyt tuosta eläinmäärästä siellä, että miten moni laji on talvisinkin ulkona, eiks ne jäädy?! Karhut ja pesukarhut olivat kokonaan talviunilla, ja mm. apinat ja kengurut oli siirretty sisätiloihin.




Eläimet on mulle tosi lähellä sydäntä, vaikken semmoista itse oo koskaan omistanutkaan, ellei akvaariokaloja lasketa, heh. Oon varsinkin nyt tässä vanhetessa ollut tosi eläintarhavastainen ihminen. Kaikki elukat ovat alkukantaisesti luonnosta peräisin ja sinne ne kuuluvat, vapauteen. Kauheeta ajatella, että Afrikan pikku apinat ja merten suuret kotkat joutuvat olemaan suljettujen seinien ja häkkien sisällä, eivätkä koskaan saa maistaa vapauden makua. Eihän ihmistäkään suljeta kotiinsa loppuelämäksi. Tätä mieltä mä oon vahvasti ollut siihen asti, kunnes Laura valisti mua ajatuksella, mikä ei koskaan oo käynyt pienessä mielessäkään!

Tässä maailmassa on niin valtavasti ahneita ihmisiä, että järkyttävät määrät kaikenlaisia eläimiä on uhanalaisia pikkuliskoista isoihin rytkyihin. Mm. amurinleopardi, joka tuolla Korkeasaaressakin vilisti, on äärimmäisen uhanalainen, niitä on luonnonvaraisena enää reilut 60 salametsästyksen takia. Mut mitä eläintarhat tekee? Nehän säilyttää sen lajin hengissä. Luonnostahan se voi hävitä ajan kanssa kokonaan, mutta sadat eläintarhat pitävät amurinleopardin perimää lukkojen takana. Se ei sieltä mihinkään häviä. Eläintarhat on vähän kuin geenipankkeja. Saadaan nauttia luonnon monimuotoisuudesta, vaikka syystä tai toisesta uhanalaiset lajit häviäisi luonnosta kokonaan. Ja kuka tietää, jos tulevaisuudessa näiden "geenipankkien" takia voidaankin saada sukupuuttoon kuolleet eläimet takaisin luontoon ja lajikannan uuteen kasvuun! Eläintarhoissa olevat elukat ovat muutenkin tieteen kannalta varmasti suuri onni, koska niitä pystyy tutkiskella siellä kaikessa rauhassa niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Ja sehän on aina plussaa, ihan myös niiden omaa etua ajatellen.

Korkeasaaren eläimillä on onneksi tosi hyvät oltavat verrattuna vähän köyhempiin maihin. Täällä eläinten oikeudet otetaan suuresti huomioon. En missään nimessä hyväksy esim. paikallista "minieläintarhaa" Balilla, jossa jäätävän kokoinen haukka oli lukittu niin pieneen häkkiin, ettei se mahtunut edes levittämään siipiään. Tai jossa käärmeen koti oli betoninen luukku maan alla ilman valoa, viereisessä komodonvaraani, joka hädin tuskin pystyi kääntymään. Tähän vielä mainittakoon, että kyseinen paikka oli muuten saari lempinimeltään Sea Turtle Island. Siellä "pelastettiin" merikilpikonnia, ja loput eläimistä saikin tuommoista kohtelua... The more you know.

Kuulostanpas nyt joltain eläinaktivisti-saarnaajaeukolta :-D Mut tottahan tuo on! Tuli vaan jäätävä ahaa-ilmiö, kun ekaa kertaa mulle kerrottiin eläintarhojen hyödyistä, koska niitä en oo tullut koskaan edes ajatelleeksi. Pitäis varmaan enemmänkin hengata itseäni fiksummassa seurassa, haha. Tässä on taas konkreettinen esimerkki siitä, miten mikään ei ole mustavalkoista. - Sissi

A VERY MERRY CHRISTMAS

Houhou! Ah - olo on kuin possulla. Mut niin kuuluu ollakin. Me vietettiin aivan ihana suhteellisen perinteinen joulu kotona. Päivä alkoi joulusparreilla thainyrkkeillessä, josta tulin kotiin saunomaan ja syömään riisipuuroa. Rupesin leipomaan joulutorttuja, jonka jälkeen katsottiin äitin kanssa Lumiukko-animaatio. Aivan ihana, mut sika surullinen. Ei sitäkään oo tullut katsottua vuosiin. Illan pimetessä lähdettiin viemään haudoille kynttilöitä, ja kynttilämeri oli ihan uskomattoman upean näköinen. Takas tullessa ruvettiin valmistamaan jouluateriaa, eli meidän osalta sisäfilepihvejä. En minä, äiti eikä velikään oikeen jouluruuasta välitä, joten päätettiin suosiolla jättää ne väliin lukuunottamatta perunalaatikkoa ja rosollia.

Meidät yllätettiin pihvien paiston yhteydessä ihan täysin, kun joulupukki pitsiliinapartoineen kolkutteli ovelle. Oltiin kaikki ihan montut auki, kun yritettiin toisiamme mulkoilemalla keksiä, kuka meistä tän olisi järjestänyt! Parin yhteislaulun jälkeen ovelta rymysi kauhean kokoinen kööri kylpytakit ja tonttulakit päässä, ja sukulaisiahan sieltä tuli pilvin pimein. Oli muuten aika mielenkiintoinen visiitti :-D

Illalla oli perinteinen lahjojenjako. Mä oon niin kiitollinen kaikesta. Sain enemmän, kuin olisin voinut toivoakaan. Äiti muisti mua leffalipuilla, lounasseteleillä, iPad minillä ja yhteisellä sähköhammasharjalla, joka oli muuten pitkään toivottu ylellisyys. Veljeltä sain lahjakortin Stockalle, ja aikaisemmissa joulunvietoissa sain isiltä ja äitipuolelta jokapaikan lahjakortin - rahaa. Mut mitä sitä muuta tässä iässä tarvitseekaan, kun sepä se on jatkuvasti lopussa. Kiitos kaunis koko perheelle sekä myös mun rakkaille ystäville ♥ Osaa mä en oo tässä joulun alla edes tavoittanutkaan, joten saattaapi Sissipukki käväistä vielä joulun jälkeenkin! Ainiin, tämän joulun itsetehdyt lahjat muutamille oli ihanan tuoksuinen (ja maukas) puolukka-sokerikuorinta. On muuten aitoa tavaraa, ainoa miinus on, että purkkia pitää säilyttää jääkaapissa. Reseptin löytää täältä. (Ja kyllä, sekoitin cranberryn lingonberryyn, mutta mitäs pienistä :-D)

Mitä jouluperinteitä teillä on, onko samoja? Nyt ei pulkkamäkeen kyllä päästy, ois muuten ollut takapuolet mullassa. Mut kerkeehän sitä vielä. Mulla rupee tulee jo joululaulut pikkuhiljaa korvista ulos, kun radiossakin ne soittaa päivä toisensa jälkeen niitä yhtiä ja samoja ja vieläpä samojen artistien esittäminä. All I Want For Christmas Is You, Feliz Navidad, Last Christmas, Happy Xmas (War Is Over), It's Beginning To Look A Lot Like Christmas... Kiitos riittääääää! Jouluhaleja joka iikalle ♥ - Sissi

CHRISTMAS TIME AT HOME SWEET HOME

Siis ah, vaikka matkustelu niin ihanaa onkin, on pitkästä aikaa kivaa olla kotona Suomessa viettämässä perinteistä joulua. Ja vieläpä uudessa kodissa. Meidän joulunvietto on yleensä mennyt lämpimissä maisemissa, milloin Thaimaassa, Balilla tai Espanjassa. Viime vuonna nautiskeltiin äitin, veljen ja parin tuttavan kanssa olutta Balilaisessa aussibaarissa, joka oli sekin aika ainutlaatuinen joulukokemus. Mut just tällä hetkellä ainutlaatuiselta tuntuu olla omassa pienessä kotikaupungissa, kun sai koristella uusi koti jouluvaloilla, suunnitella aaton ohjelmaa, koristella joulukuusi (rakastan joulukuusia, en ees muista, milloin meillä ois viimeks ollut semmonen!), maistella äklöjä laatikoita, avata joulukalenterin jokainen luukku ajallaan ja leipoa aatoksi pipareita ja torttuja. Pääsin myös tänä vuonna osallistumaan ekaa kertaa lukion joulujuhlaan, mikä oli, noh, mielenkiintoinen!



Mitä vanhemmaksi tuun, sitä inhottavammalta tuntuu tehdä joulutoivelistaa. Ikään kuin painostaisi läheisiä ostamaan kyseiset materialismionnellisuudet, että "tässä, osta nää mulle". Ja sitähän se periaatteessa onkin, muttei käytännössä. Mä itse rakastan joululahjashoppailua ja pyrin olla ostamatta läheisille mitään turhuuksia. Kun kaveria ajattelee tarpeeksi ja muistelee yhteisiä hetkiä, on helppoa (tai ainakin hieman helpompaa) keksiä omaperäinen joululahja suklaakonvehtirasian sijaan. Teen osan joululahjoista yleensä myös itse, kuten tänäkin vuonna. Joitakin ihmisiä inhottaa, että joulun idea on mennyt ihan vinksalleen, kun siitä on tullut materialismin juhlaa. Mä itse vaan nautin siitä, että saan kerrankin ostaa materialismionnellisuuksia, askarrella ja muistaa tällä tavoin tärkeimpiä ihmisiä hyvällä omallatunnolla. Ja hei, kuka muka pistää hanttiin uusille villasukille tai leffalipuille, muista rapisevista paketti-ihanuuksista puhumattakaan? Me ollaan muutettu muutama viikko sitten ja siinä onkin jo lahjaa kerrakseen, kun ollaan ostettu tänne kotiin uusia kalusteita ja härpäkkeitä. Kyllä me silti ollaan sovittu, että vietetään perinteinen joulu kirjaimellisine lahjapaketteineen, kun edellisvuosina se lahja on ollut meidän ihanat ulkomaanmatkat. Lapsena sitä opetettiin ajattelemaan "antamisen ihanuutta", mutta vasta myöhemmin sen on oikeesti tajunnut.



Vaikka mä olisin jouluaaton missä, on mulla tapana askarrella vuosi vuodelta hienompia joulukortteja ja lähettää niitä tuttaville ja sukulaisille. Maailma sähköistyy koko ajan, ja musta on ihanaa pitää kiinni vanhoista joulukorttiperinteistä. Niin kuin yhdessä Postin mainoksessa esitetäänkin, niin viestillä lähetetty joulutoivotus ei kosketa. Mulle tulee lämmin olo, kun joku on ajatellut meidän perhettä kortin muodossa, nähnyt sen vaivan. Kun ensimmäinen joulukortti kilahtaa postiluukusta, tietää, että shit is gonna get real, JOULU TULEE! Siitä voi virallisesti alkaa hypetys. Mä kyllä yleensä aloitan sen hypetyksen jo siinä vaiheessa, kun nurmikko alkaa rusehtaa!

Kuinkas moni on lähtenyt tätä jouluista tihkusadetta karkuun? Nyt kun mä kerta täällä kotimaassa oon, niin olisi yksi joululahjapyyntö ylemmiltä tahoilta: Nyt sitä lunta kehiin, kiitos! ;-) - Sissi

TILANTEESEEN NÄHDEN FEELING PRETTY GOOD

MOI! Mä tiedän, oon ollut laiska kirjoittelemaan, vaikka uutta alkua lupailinkin. Mulla on kuitenkin paljon postailuideoita ja osa on jo työn alla, mutta viimeistely käy hankalaks kaiken tän kiireen keskellä! Tässä on nimittäin tapahtunut aika paljon asioita - muutettiin äidin kans uuteen asuntoon reilu viikko sitten, aloitin lukemaan ylppäreihin, treenaan taas kovasti ja joulukiireetkin painaa päälle. Oon myös ruvennut suunnittelemaan vähän lukion jälkeistä tulevaisuuttakin, mulla se on ollut kysymysmerkkinä jo pitkään. Täällä uudessa kodissa on vieläkin sata asiaa hoidettavana ja korjailtavana, ja arkea on vaikea aikatauluttaa, kun pitäisi revetä joka paikkaan. Pitäis keretä käydä koulua, treenata, lukea ylppäreihin, olla mukana kotihommissa, nukkua riittävät yöunet ja mulle tärkeetä on ihan vaan hölläillä myös yksin, perheen ja kavereiden kanssa. Pyydän kuitenkin etukäteen jo anteeksi kaikilta ystäviltä, koska ylppäreihin asti mun aika tulee olemaan tosi kortilla. Ihan shittiä. Kyllä mä silti teistä välitän muruset!

Mun postailuväli saattaa siis jatkua aika harvana, mutta meen fiiliksen mukaan. Ostin tänään nimittäin uuden kameran (!!!) Olympus XZ-2 minijärkkärin, käytettynä kylläkin. Ei mun nykyisessä täysikokoisessa järjestelmäkamerassa mitään vikaa ole, mutta helpompikäyttöistä, kevyempää pokkarikameraa tuun tarviimaan etenkin ens kesän jälkeisenä lukuvuonna. Vielä en paljasta mihin, mutta kerään siihen kovasti rahaa koko ensi kesän. Mun blogin sisältökin tulee muuttumaan samalla ihan täysin. Paljastan mun suunnitelmat vasta, kun kaikki on varmaa! 8-)

Ja kyllä, aion tehdä myös huone/asuntopostauksen, mutta täällä ei ole vielä edes kaikkia huonekaluja paikallaan. Kaikki aikanaan. Toi keskimmäinen kuva on ainoa edustava, mitä mun huoneesta tällä hetkellä edes saa :-D Vaikka mulla onkin nyt monta asiaa tulilla samanaikaisesti, enkä edes muista niitä kaikkia, niin mä jotenkin osaan olla tosi rauhallinen. Ei mua stressaa. Tajusin eilen sen, että kohta tää koko lukioaikakin on ohi, ja sit naureskelen isompien haasteiden edessä kärpäsen kokoisille ylppäreille. Ihan sika kivoja juhlia ja tapahtumia on tulossa (jossei kaikista kuulu täällä, niin kuuluu ainakin Instagramissa @sissiluoto), ja lukulomaksi mä lähdenkin Thaikkulaan! Mulla on myös uusi treeni- ja ruokaohjelma, joiden avulla tähtään kohti mun unelmien abseja ja purkkapyllyä. Miten mä voisin ahdistua? Voimahaleja kaikille, vitskuja naamaan ja sit taas jaksaa! (Ainiin, vitamiinikuurin avulla mäkin pääsin mun sairastelukierteestä eroon. Ihanaa olla taas terve! Berocca on ystävä.) - Sissi