2015 PART TWO

HEINÄKUU



Heinäkuu oli paras-kuukausi-ikinä. Täytin 18, sain heti perään inssin suoritettua, kävin mummulassa landeilemassa, lähdin Tiitun kans Hankoon ja päästiin kasinolle kuuntelemaan Sannia, järjestin mökillä synttärijuhlat, käytiin vetämässä pikku vaellusreitti Linan kanssa, ja olin duunissa Porvoon Popfesteillä. Tää oli tää maaginen kuukausi, jonka jälkeen tuli juhlittua aivan liian monena viikonloppuna putkeen. Syytön mä siihen oon, syyttäkää ikää :-D

ELOKUU



Elokuussa Laura tuli Espoosta tänne Porvooseen turisteilemaan koko päiväksi - ja yöksi. No regrets, terveisin Laura :-D Olin myös toista kesää Blockfesteillä reivaamassa, ja lähdettiin äitin kanssa minilomalle Visbyhyn. Haikeutta oli myös ilmassa, kun Lina järkkäsi läheisimmille ystävilleen läksiäiset Nepaliin lähdön kunniaksi. Niin ja joo, koulukin alkoi ja abivuosi lähti käyntiin!

SYYSKUU



Rapujuhla-aika on syyskuussa, ja päätettiin järjestää mökillä rapujuhlat perheen ja tuttujen kesken. Pitkästä aikaa! Parivaljakko Reetta ja Emilia muuttivat myös kimppakämppään, ja pääsin taas juhlimaan tupareiden merkeissä. Mulla oli elämäni ekat ylppärit ja kirjoitin enkun jännityksestä kankeana. En kuitenkaan ollut tyytyväinen tulokseen, joten meen uusimaan sen tänä keväänä. No, olipahan ainakin kokemus...

LOKAKUU



Escape Room sai kakkososan, kun lähdettiin samaisella porukalla jo toisen kerran kokeilemaan eri peliä, eikä pettänyt sekään silläkään kertaa! Tän "matkailuvuoden" kruunasi kuitenkin mun ja äitin reissu Roomaan, mukana oli myös pari perhetuttua. Rakastuin Italiaan ihan täysin, vaikken nähnyt siitä kuin pikku murusen verran vain! Pääsin myös koluamaan kaikki uusimmat meikki- ja kosmetiikkatrendit Lauran kanssa I Love Me -messuilla. Se on ihan must!

MARRASKUU



Marraskuussa lopetin Ladyline-sopparini ja jatkoin thainyrkkeilyn parissa. Samaan syssyyn tein sopparin kuntosalilla, jonne sain valmentajaltani kuntosaliohjelman. Kerkesin taas juhlia vähän lisää, kun lähdettiin Reetan faijan bonuspisteillä risteilemään :-D Olin jälleen heikko ja löysin itseni sängystä jo ennen yhtä yöllä, mutta olinpahan ainoona freesinä seuraavana päivänä shoppailemassa Virossa heti aamutuimaan. Kävin myös ekaa kertaa isänpäivän kunniassa Kiasmassa. Ai niin! Mehän kans muutettiin uuteen kotiin, jonka parissa riittää vieläkin töitä.

JOULUKUU



Studia-messuilla sain pääni vähän enemmän pyörälle, kun abien kanssa lähdettiin sinne muutamaksi tunniksi samoilemaan. Toisaalta mulle selkeni siellä ehkä vieläkin kirkkaammin, että mua ei hitto vie kiinnosta oikeen mikään ala. Miten se on ees mahollista? Joulukuussa Lina tuli Nepalista takaisin, käytiin Lauran kanssa Korkeasaaressa ihastelemassa karvaturreja sekä uusivuosi meni Loviisan "villissä" yössä. Oli ihanaa viettää joulu uudessa kodissa oman perheen kesken, vaikkei meitä hirveen montaa olekkaan.

Oli kaiken kaikkiaan ihana vuosi, vaikkei ehkä henkisellä tasolla pääse millekään top 5 -listalle energisyyden suhteen. En tosiaan tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia tai "new year, new me" -tapaisia ajatusleikkejä, vaan annan asioiden rullata omalla painollaan, oon oppinut, että niin on parempi. Väkisin on turha yrittää mitään, enkä muutenkaan oo yhtään semmoinen suorittaja-tyyppi, vaan elän tunteella. Treenaan fiiliksen mukaan, opiskelen niin reippaasti kuin jaksan, rakastan ja arvostan ihmisiä ympärilläni entiseen malliin, kuuntelen kroppaani ja irroittelen just silloin kun se tuntuu hyvältä. Sikana haleja ja energiaa teille uuteen vuoteen, asenteella jaksaa jo pitkälle syksyyn! ♥ Sen jälkeen voikin ottaa kaamosmasislohtusuklaat esiin, ja elämä näyttää taas kirkkaammalta. - Sissi

2015 PART ONE

Viime viikonloppuna pähkäilin, onko mun elämässä oikeesti tapahtunut viime vuonna yhtään mitään, enkä oikeen päässyt mihinkään tulokseen. Päällinpuolin viime vuosi tuntui lähinnä jatkuvalta koulunkäynniltä ja satunnaisilta irtiotoilta. Ei vaan tullut ajatelleeksi, että mitään radikaalia olisi tapahtunut. Tätä postausta kirjoitellessa ja kuvia kasaillessa mä ymmärsin, kuinka paljon hyvää mun elämässä on, mitä mä en osannut edes käsittää. Ja kyllä, vuonna 2015 kerkesi todellakin tapahtua vaikka mitä niin hyvässä, kuin huonossakin. Saan olla järjettömän kiitollinen kaikista ystävistä, jotka mun vierelläni jaksoi kulkea ja heidän kanssa koetuista kokemuksista, kiitos teille ihanaiset ♥ Kuvat palauttaa vanhat muistot mieleen. Niitä pitäisi selata useemminkin, jotta tää fiilis säilyisi. Tän postausidean toteuttaminen teki mulle todella hyvää henkisellä tasolla. On mulla ollut kyllä aikamoinen vuosi, huh huh. En pystynyt valita vain muutamia kohokohtia viime vuodelta, mutta miksi tyytyä vähään? Tässä on mun vuosi pikakelauksella, tässä postauksessa tammikuusta kesäkuuhun.


TAMMIKUU




Tammikuu alkoi Balin auringon alla kölliessä, mutta vuosi sai muuten aika karun alun. Olin lähestulkoon koko tammikuun kipeänä ja mulla oli ehkä kaikkien maailman sairauksien oireet, olo oli aivan kamala. Tuossa kuvassa ei ole edes koko lääkesatsiani tolta ajalta. Käytiin äitin kanssa matkamessuilla, minne on muuten mentävä myös nyt tulevana viikonloppuna. Tammikuun lopussa mä myös jaksoin lähteä meidän salijengin mukaan Ruotsiin tsemppaamaan niitä matseissaan, ja oli ihan sika hauska reissu, as always! Toi porukka ei petä mua koskaan.


HELMIKUU




Wanhat ja wanhojenbileet, joista lähdin jo ennen keskiyötä, vanha ja raihnainen kun olen. Hiihtolomaksi matkattiin mun mummulaan Tiitun kanssa, ja saatiin nauttia siellä talvesta parhaimmillaan! Helmikuussa oli myös mun veljen valatilaisuus (jäädyin ehkä kuolioon), ja aloitin mun puoli vuotta kestävän kirppisprojektin. Pidettiin myös läksiäiset Heinille, kun se lähti vaihtoon Etelä-Koreaan! Ehkä parhaat ruokabileet ikinä. Ainiin! Sairastuin uudestaan helmikuussa, mut tällä kertaa en niin pahasti.


MAALISKUU



Maaliskuu oli ehkä koko vuoden rauhallisin kuukausi, jos niinkään voi edes sanoa. Mä otin taukoa thainyrkkeilystä ja liityin Lady Linelle, jossa kävin ahkerasti jumppailemassa. Vietettiin myös Linan kanssa meidän ystävyyden yksvuotispäivää, ja ai että saatiin taas nauraa, kun julkaistiin toi kuva Facebookkiin! Jopa Linan oma veli kysyi, että ollaanko me yhdessä :-D Tirsk.


HUHTIKUU



Ehkä parasta ajanvietettä ikinä - kokeiltiin ekaa kertaa Escape Roomia porukalla! Huhtikuussa oli kauan odotettu wanhojen risteily, joka oli mun alkuskeptisyyksistä huolimatta tosi mukava kokemus. Isbe vietti myöhemmin 18-vee synttäreitään ja juhlittiin keskiyöhön asti heillä, kunnes lähdin alaikäisenä häntä koipien välissä kotiin, kun muut jatkoivat baariin. Kävin myös Pingviinin jätskikoulutuksessa, vaikken loppujen lopuksi koskaan päätynytkään kesätöihin jäätelökojulle. Bonus: Sai syödä niin paljon jätskiä kuin halusi. Ja mähän söin.


TOUKOKUU



Äitillä kävi pieni silmätapaturma Ranskassa matkaillessaan, eikä leikkauksen takia saanut lentää takaisin Suomeen. Mä tulin apuun ja lähdin äitin luo Toulousiin, jossa vietettiin muutama päivä (minä äitiä kädestä taluttaen), jonka jälkeen lähdettiin monella eri junalla ja laivalla takaisin kotiinpäin. En voi muuta sanoa, kuin että ristus mikä reissu :-D Käytiin jossain vaiheessa Tuulin kanssa Arabian katufestareilla, jossa oli paljon kirppismyytävää, taidejuttuja, musiikkia ja esityksiä. Toukokuu tarkoitti myös koulun päättäjäisiä, woohoo! Fiilistä ei laskenut se, että jouduin olemaan töissä koko päättäripäivän.


KESÄKUU



Kesäkuussa ei ollut huolen häivää, kun lähdin heti ensimmäisenä päivänä uudelle työpaikalleni Lapinjärven leipomoon. Mun veli sai sieltä kans duunia, pystyttiin kulkemaan sinne helposti yhdessä. Parin viikon leipurihiivailun jälkeen olin kokopäiväinen lastenhoitaja kuukauden loppuun asti. Järjestettiin meidän rakkaille vaihtareillemme läksiäiset, jotka oli muuten nekin aikamoiset ruokafiestat! Saaran 18-vuotisjuhlia tuli kans juhlittua rennoissa meiningeissä hänen kotonaan. Kerkesin myös rentoutua mökillä, ottaa arskaa ja noh, hieman murehtia tulevia syksyn kirjoituksia. En liikaa, mutta sopivasti. - Sissi

ZOOS - YES YES OR NO NO?

Grrrau! Oltiin tuossa yks päivä Lauran kanssa - missäpäs muuallakaan kuin Korkeasaaressa! Lämpötila oli siinä nollan tuntumassa, mut tuuli oli jonkun verran kova, että mulla jäi punaiset posket pariksi päiväksi reissun jälkeen. Ja oli kyl muutenkin ihan jäätävän kylmä, kun pelkkää seisoskeluahan se käytännössä siellä on. Jos joku sinne on vielä täs talvella lähdössä, niin laittakaa vähintäänkin aluskerrastot ja toppavaatteet. Serisously. Meidän lisäksi siellä oli jengiä ehkä muutama kymmentä, eli eläimiä sai todellakin ihastella rauhassa. En oo Korkeasaaressa käynyt, noh, viimeks kymmenisen vuotta sitten. Olin ihan yllättynyt tuosta eläinmäärästä siellä, että miten moni laji on talvisinkin ulkona, eiks ne jäädy?! Karhut ja pesukarhut olivat kokonaan talviunilla, ja mm. apinat ja kengurut oli siirretty sisätiloihin.




Eläimet on mulle tosi lähellä sydäntä, vaikken semmoista itse oo koskaan omistanutkaan, ellei akvaariokaloja lasketa, heh. Oon varsinkin nyt tässä vanhetessa ollut tosi eläintarhavastainen ihminen. Kaikki elukat ovat alkukantaisesti luonnosta peräisin ja sinne ne kuuluvat, vapauteen. Kauheeta ajatella, että Afrikan pikku apinat ja merten suuret kotkat joutuvat olemaan suljettujen seinien ja häkkien sisällä, eivätkä koskaan saa maistaa vapauden makua. Eihän ihmistäkään suljeta kotiinsa loppuelämäksi. Tätä mieltä mä oon vahvasti ollut siihen asti, kunnes Laura valisti mua ajatuksella, mikä ei koskaan oo käynyt pienessä mielessäkään!

Tässä maailmassa on niin valtavasti ahneita ihmisiä, että järkyttävät määrät kaikenlaisia eläimiä on uhanalaisia pikkuliskoista isoihin rytkyihin. Mm. amurinleopardi, joka tuolla Korkeasaaressakin vilisti, on äärimmäisen uhanalainen, niitä on luonnonvaraisena enää reilut 60 salametsästyksen takia. Mut mitä eläintarhat tekee? Nehän säilyttää sen lajin hengissä. Luonnostahan se voi hävitä ajan kanssa kokonaan, mutta sadat eläintarhat pitävät amurinleopardin perimää lukkojen takana. Se ei sieltä mihinkään häviä. Eläintarhat on vähän kuin geenipankkeja. Saadaan nauttia luonnon monimuotoisuudesta, vaikka syystä tai toisesta uhanalaiset lajit häviäisi luonnosta kokonaan. Ja kuka tietää, jos tulevaisuudessa näiden "geenipankkien" takia voidaankin saada sukupuuttoon kuolleet eläimet takaisin luontoon ja lajikannan uuteen kasvuun! Eläintarhoissa olevat elukat ovat muutenkin tieteen kannalta varmasti suuri onni, koska niitä pystyy tutkiskella siellä kaikessa rauhassa niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Ja sehän on aina plussaa, ihan myös niiden omaa etua ajatellen.

Korkeasaaren eläimillä on onneksi tosi hyvät oltavat verrattuna vähän köyhempiin maihin. Täällä eläinten oikeudet otetaan suuresti huomioon. En missään nimessä hyväksy esim. paikallista "minieläintarhaa" Balilla, jossa jäätävän kokoinen haukka oli lukittu niin pieneen häkkiin, ettei se mahtunut edes levittämään siipiään. Tai jossa käärmeen koti oli betoninen luukku maan alla ilman valoa, viereisessä komodonvaraani, joka hädin tuskin pystyi kääntymään. Tähän vielä mainittakoon, että kyseinen paikka oli muuten saari lempinimeltään Sea Turtle Island. Siellä "pelastettiin" merikilpikonnia, ja loput eläimistä saikin tuommoista kohtelua... The more you know.

Kuulostanpas nyt joltain eläinaktivisti-saarnaajaeukolta :-D Mut tottahan tuo on! Tuli vaan jäätävä ahaa-ilmiö, kun ekaa kertaa mulle kerrottiin eläintarhojen hyödyistä, koska niitä en oo tullut koskaan edes ajatelleeksi. Pitäis varmaan enemmänkin hengata itseäni fiksummassa seurassa, haha. Tässä on taas konkreettinen esimerkki siitä, miten mikään ei ole mustavalkoista. - Sissi