A VERY MERRY CHRISTMAS

Houhou! Ah - olo on kuin possulla. Mut niin kuuluu ollakin. Me vietettiin aivan ihana suhteellisen perinteinen joulu kotona. Päivä alkoi joulusparreilla thainyrkkeillessä, josta tulin kotiin saunomaan ja syömään riisipuuroa. Rupesin leipomaan joulutorttuja, jonka jälkeen katsottiin äitin kanssa Lumiukko-animaatio. Aivan ihana, mut sika surullinen. Ei sitäkään oo tullut katsottua vuosiin. Illan pimetessä lähdettiin viemään haudoille kynttilöitä, ja kynttilämeri oli ihan uskomattoman upean näköinen. Takas tullessa ruvettiin valmistamaan jouluateriaa, eli meidän osalta sisäfilepihvejä. En minä, äiti eikä velikään oikeen jouluruuasta välitä, joten päätettiin suosiolla jättää ne väliin lukuunottamatta perunalaatikkoa ja rosollia.

Meidät yllätettiin pihvien paiston yhteydessä ihan täysin, kun joulupukki pitsiliinapartoineen kolkutteli ovelle. Oltiin kaikki ihan montut auki, kun yritettiin toisiamme mulkoilemalla keksiä, kuka meistä tän olisi järjestänyt! Parin yhteislaulun jälkeen ovelta rymysi kauhean kokoinen kööri kylpytakit ja tonttulakit päässä, ja sukulaisiahan sieltä tuli pilvin pimein. Oli muuten aika mielenkiintoinen visiitti :-D

Illalla oli perinteinen lahjojenjako. Mä oon niin kiitollinen kaikesta. Sain enemmän, kuin olisin voinut toivoakaan. Äiti muisti mua leffalipuilla, lounasseteleillä, iPad minillä ja yhteisellä sähköhammasharjalla, joka oli muuten pitkään toivottu ylellisyys. Veljeltä sain lahjakortin Stockalle, ja aikaisemmissa joulunvietoissa sain isiltä ja äitipuolelta jokapaikan lahjakortin - rahaa. Mut mitä sitä muuta tässä iässä tarvitseekaan, kun sepä se on jatkuvasti lopussa. Kiitos kaunis koko perheelle sekä myös mun rakkaille ystäville ♥ Osaa mä en oo tässä joulun alla edes tavoittanutkaan, joten saattaapi Sissipukki käväistä vielä joulun jälkeenkin! Ainiin, tämän joulun itsetehdyt lahjat muutamille oli ihanan tuoksuinen (ja maukas) puolukka-sokerikuorinta. On muuten aitoa tavaraa, ainoa miinus on, että purkkia pitää säilyttää jääkaapissa. Reseptin löytää täältä. (Ja kyllä, sekoitin cranberryn lingonberryyn, mutta mitäs pienistä :-D)

Mitä jouluperinteitä teillä on, onko samoja? Nyt ei pulkkamäkeen kyllä päästy, ois muuten ollut takapuolet mullassa. Mut kerkeehän sitä vielä. Mulla rupee tulee jo joululaulut pikkuhiljaa korvista ulos, kun radiossakin ne soittaa päivä toisensa jälkeen niitä yhtiä ja samoja ja vieläpä samojen artistien esittäminä. All I Want For Christmas Is You, Feliz Navidad, Last Christmas, Happy Xmas (War Is Over), It's Beginning To Look A Lot Like Christmas... Kiitos riittääääää! Jouluhaleja joka iikalle ♥ - Sissi

CHRISTMAS TIME AT HOME SWEET HOME

Siis ah, vaikka matkustelu niin ihanaa onkin, on pitkästä aikaa kivaa olla kotona Suomessa viettämässä perinteistä joulua. Ja vieläpä uudessa kodissa. Meidän joulunvietto on yleensä mennyt lämpimissä maisemissa, milloin Thaimaassa, Balilla tai Espanjassa. Viime vuonna nautiskeltiin äitin, veljen ja parin tuttavan kanssa olutta Balilaisessa aussibaarissa, joka oli sekin aika ainutlaatuinen joulukokemus. Mut just tällä hetkellä ainutlaatuiselta tuntuu olla omassa pienessä kotikaupungissa, kun sai koristella uusi koti jouluvaloilla, suunnitella aaton ohjelmaa, koristella joulukuusi (rakastan joulukuusia, en ees muista, milloin meillä ois viimeks ollut semmonen!), maistella äklöjä laatikoita, avata joulukalenterin jokainen luukku ajallaan ja leipoa aatoksi pipareita ja torttuja. Pääsin myös tänä vuonna osallistumaan ekaa kertaa lukion joulujuhlaan, mikä oli, noh, mielenkiintoinen!



Mitä vanhemmaksi tuun, sitä inhottavammalta tuntuu tehdä joulutoivelistaa. Ikään kuin painostaisi läheisiä ostamaan kyseiset materialismionnellisuudet, että "tässä, osta nää mulle". Ja sitähän se periaatteessa onkin, muttei käytännössä. Mä itse rakastan joululahjashoppailua ja pyrin olla ostamatta läheisille mitään turhuuksia. Kun kaveria ajattelee tarpeeksi ja muistelee yhteisiä hetkiä, on helppoa (tai ainakin hieman helpompaa) keksiä omaperäinen joululahja suklaakonvehtirasian sijaan. Teen osan joululahjoista yleensä myös itse, kuten tänäkin vuonna. Joitakin ihmisiä inhottaa, että joulun idea on mennyt ihan vinksalleen, kun siitä on tullut materialismin juhlaa. Mä itse vaan nautin siitä, että saan kerrankin ostaa materialismionnellisuuksia, askarrella ja muistaa tällä tavoin tärkeimpiä ihmisiä hyvällä omallatunnolla. Ja hei, kuka muka pistää hanttiin uusille villasukille tai leffalipuille, muista rapisevista paketti-ihanuuksista puhumattakaan? Me ollaan muutettu muutama viikko sitten ja siinä onkin jo lahjaa kerrakseen, kun ollaan ostettu tänne kotiin uusia kalusteita ja härpäkkeitä. Kyllä me silti ollaan sovittu, että vietetään perinteinen joulu kirjaimellisine lahjapaketteineen, kun edellisvuosina se lahja on ollut meidän ihanat ulkomaanmatkat. Lapsena sitä opetettiin ajattelemaan "antamisen ihanuutta", mutta vasta myöhemmin sen on oikeesti tajunnut.



Vaikka mä olisin jouluaaton missä, on mulla tapana askarrella vuosi vuodelta hienompia joulukortteja ja lähettää niitä tuttaville ja sukulaisille. Maailma sähköistyy koko ajan, ja musta on ihanaa pitää kiinni vanhoista joulukorttiperinteistä. Niin kuin yhdessä Postin mainoksessa esitetäänkin, niin viestillä lähetetty joulutoivotus ei kosketa. Mulle tulee lämmin olo, kun joku on ajatellut meidän perhettä kortin muodossa, nähnyt sen vaivan. Kun ensimmäinen joulukortti kilahtaa postiluukusta, tietää, että shit is gonna get real, JOULU TULEE! Siitä voi virallisesti alkaa hypetys. Mä kyllä yleensä aloitan sen hypetyksen jo siinä vaiheessa, kun nurmikko alkaa rusehtaa!

Kuinkas moni on lähtenyt tätä jouluista tihkusadetta karkuun? Nyt kun mä kerta täällä kotimaassa oon, niin olisi yksi joululahjapyyntö ylemmiltä tahoilta: Nyt sitä lunta kehiin, kiitos! ;-) - Sissi

TILANTEESEEN NÄHDEN FEELING PRETTY GOOD

MOI! Mä tiedän, oon ollut laiska kirjoittelemaan, vaikka uutta alkua lupailinkin. Mulla on kuitenkin paljon postailuideoita ja osa on jo työn alla, mutta viimeistely käy hankalaks kaiken tän kiireen keskellä! Tässä on nimittäin tapahtunut aika paljon asioita - muutettiin äidin kans uuteen asuntoon reilu viikko sitten, aloitin lukemaan ylppäreihin, treenaan taas kovasti ja joulukiireetkin painaa päälle. Oon myös ruvennut suunnittelemaan vähän lukion jälkeistä tulevaisuuttakin, mulla se on ollut kysymysmerkkinä jo pitkään. Täällä uudessa kodissa on vieläkin sata asiaa hoidettavana ja korjailtavana, ja arkea on vaikea aikatauluttaa, kun pitäisi revetä joka paikkaan. Pitäis keretä käydä koulua, treenata, lukea ylppäreihin, olla mukana kotihommissa, nukkua riittävät yöunet ja mulle tärkeetä on ihan vaan hölläillä myös yksin, perheen ja kavereiden kanssa. Pyydän kuitenkin etukäteen jo anteeksi kaikilta ystäviltä, koska ylppäreihin asti mun aika tulee olemaan tosi kortilla. Ihan shittiä. Kyllä mä silti teistä välitän muruset!

Mun postailuväli saattaa siis jatkua aika harvana, mutta meen fiiliksen mukaan. Ostin tänään nimittäin uuden kameran (!!!) Olympus XZ-2 minijärkkärin, käytettynä kylläkin. Ei mun nykyisessä täysikokoisessa järjestelmäkamerassa mitään vikaa ole, mutta helpompikäyttöistä, kevyempää pokkarikameraa tuun tarviimaan etenkin ens kesän jälkeisenä lukuvuonna. Vielä en paljasta mihin, mutta kerään siihen kovasti rahaa koko ensi kesän. Mun blogin sisältökin tulee muuttumaan samalla ihan täysin. Paljastan mun suunnitelmat vasta, kun kaikki on varmaa! 8-)

Ja kyllä, aion tehdä myös huone/asuntopostauksen, mutta täällä ei ole vielä edes kaikkia huonekaluja paikallaan. Kaikki aikanaan. Toi keskimmäinen kuva on ainoa edustava, mitä mun huoneesta tällä hetkellä edes saa :-D Vaikka mulla onkin nyt monta asiaa tulilla samanaikaisesti, enkä edes muista niitä kaikkia, niin mä jotenkin osaan olla tosi rauhallinen. Ei mua stressaa. Tajusin eilen sen, että kohta tää koko lukioaikakin on ohi, ja sit naureskelen isompien haasteiden edessä kärpäsen kokoisille ylppäreille. Ihan sika kivoja juhlia ja tapahtumia on tulossa (jossei kaikista kuulu täällä, niin kuuluu ainakin Instagramissa @sissiluoto), ja lukulomaksi mä lähdenkin Thaikkulaan! Mulla on myös uusi treeni- ja ruokaohjelma, joiden avulla tähtään kohti mun unelmien abseja ja purkkapyllyä. Miten mä voisin ahdistua? Voimahaleja kaikille, vitskuja naamaan ja sit taas jaksaa! (Ainiin, vitamiinikuurin avulla mäkin pääsin mun sairastelukierteestä eroon. Ihanaa olla taas terve! Berocca on ystävä.) - Sissi