17.2.2016

PINTAA SYVEMMÄLLE YLPPÄREISTÄ

Moi! Katselin surullisena mun blogin katsojalukuja, kun joka päivä aika isokin määrä ihmisiä käy tsekkaamassa mun blogisivuja pettyneenä, kun en oo päivittänyt tänne pitkään aikaan yhtään mitään. Tuli morkkis. Niille, jotka ei vielä tiennyt, niin mulla on nyt meneillään ylioppilaskirjoitukset, joihin panostan ihan täysillä. Oon jättänyt treenaamisenkin kokonaan sivuun ja jatkan bodailua taas maaliskuussa, kun tää rutistus on ohi. Toisaalta treenaamattomuus on mulle iso pala ja samalla ajaa mut hulluksi, mutta oon päättänyt olla ajattelematta koko asiaa ja käydä vaikka kävelyllä, jos himo liikuntaan yllättää. Oon kuitenkin sisimmiltäni semmoinen kaikki tai ei mitään -tyyppi, eli jos treenaan niin panostan siihen täysillä, ja jos opiskelen niin opiskelen täysillä. Ja nyt oon valinnut opiskelun, onhan meitä tähän koesumaan prepattu viimeiset kolme vuotta kuitenkin.

Miten mun päivät sitten kuluu? Nythän koulu on virallisesti ohi ja me abit ollaan päästy lukulomalle. Mä heräilen siinä kympin aikoihin ja yleensä muutaman tunnin päästä lähden kirjastoon lukemaan ja oonkin siellä sit monta tuntia. Joskus on parempia päiviä ja opiskeluintoa riittää, joskus keskitys herpaantuu pienestäkin ulkopuolisesta tekijästä, eikä lukemisesta tuu mitään. Päivän päätteeksi mulla on energiatasot tosi matalalla, intensiivinen opiskeleminen vie ihan hirveesti energiaa. Kirjastosta tultuani lösähdän sit moneksi tunniksi katsomaan telkkaria, ja ennen nukkumaanmenoa luen englanninkielistä kirjaa (löysin nyt muuten aivan tajuttoman hyvän nimeltään The Shock of the Fall). No kidding, tää sama kaava on toistunut nyt viikosta toiseen :-D

Pictures10

Mut nyt tähän kaikkeen tulee muutos! Ens viikolla me nimittäin lähdetään äitin kanssa Thaimaahan kahdeksi ja puoleksi viikoksi. Joo mä tiedän, joo se on sitä virallista lukuloma-aikaa, joo se pitäis käyttää opiskeluun. Mut mä otan kirjat sinne mukaan ja luen joka aamu muutaman tunnin ennen päivän rientoja, niin oon sopinut. Se on ihan riittävästi. Otin tän reissun huomioon ja aloitin sen takia ylppäreihin lukemisen jo joulukuun alussa, eli toivon mukaan mulla on ens viikkoon mennessä hommat jotakuinkin viimeistelyä vaille valmiina. Mitä nyt kuus enkun kirjaa lukematta ja saman verran ruotsia... :-D Onneks pitkät lentoajatkin voi käyttää hyödykseen. Siellä mä en pysty paeta lukemista vedoten parempaan tekemiseen! Muahaha, sit ei tekosyyt paljoo auta.

Mä siis kirjoitan äidinkielen, ruotsin, terveystiedon ja enkun. Enkun kirjotin kyllä viime syksynä jo, mutta päätin korottaa arvosanaa, koska olin tyytymätön lopputulokseen. Enkku on mulle kuitenkin tosi tärkeetä, ja koska uusin sen, jouduin ajan puutteen ja omien voimavarojen takia jättämään psykologian kirjoittamatta. Enhän mä edes tiedä, et haluanko psykologian saralle opiskelemaan tulevaisuudessa. Mut ainahan sen voi tulla lukiolle kirjoittamaan uudestaan, vaikka olisinkin valmistunut! Joten no worries. En aio myydä mun psykan kirjoja, vaan pidän ne varmuuden vuoksi säilössä tulevaisuuden varalle.

Pictures9

Sanoin tuossa pari postausta sitten, että en oo stressaantunut tai aio stressata ylppäreistä. Nyt pitää sanoa, että vedän sanani täysin takaisin. Mulla on hetkiä, jolloin tuntuu, etten kestä enää tätä painetta, mitä mun harteille on opiskelun osalta kasattu kolmen vuoden ajan. En oo koskaan kokenut näin suurta stressiä, mä en vaan oo ollut semmonen stressaaja-tyyppi koskaan. En mä oo nytkään tietoisesti pyöritellyt ja tuskastellut näitä ylppäriasioita päässäni, että kai se stressin siemen muhii jossain alitajunnassa, mutta ehkä parempi niin. En oo ikinä kärsinyt finneistä, joita mulle nyt ilmestyy jatkuvasti uusia. Mulla on nukahtamisongelmia ja kärsin rintakivuista ja jatkuvasta päänsärystä. Viime yönä heräsin neljän aikoihin samaiseen rintakipuun ja huomasin samalla, että mun pulssi oli hirveen korkeella. Mä käyn aaaaivan ylikierroksilla jopa silloin, kun mä nukun. Kuitenkin nyt kun äidinkielen tekstitaidon koe ja ruotsin sekä enkun kuuntelut on takana, on olo hieman kevyempi. Ehkä toi tuleva loma tekee mulle oikeesti ihan hyvää, mä varmaan repisin hiukset päästäni, jos olisin koko lukuloman neljän seinän sisällä ravaten pelkästään kirjaston ja kodin välillä.

Älä anna kenenkään sanoa sulle, ettet voi asettaa rimaa just niin ylös, kuin susta tuntuu. Mä en tyydy vähempään ja aion uurastaa sen eteen, että voin lakkiaisten jälkeen todeta ylpeänä, että tein oikeesti kaikkeni. Tää tila ei kuitenkaan kestä kauaa, tää on vaan väliaikaista. Kuukausi pienessä (tai vähän isommassa) ylppäripaniikissa on mun mielestä ihan kohtuullinen hinta sille, että saan haluamani arvosanat, tai että voin olla ylipäätään tyytyväinen omaan ahkeruuteeni. Ettei mun tarvii jälkeenpäin miettiä, että "oisin voinut kyllä opiskella enemmän". Kuukauden vetää vaikka käsillään seisoen. Pitää muistaa kuitenkin joskus laiskotella, mitä mä oon ihan ahkerasti tehnyt kyllä sitäkin. Ja lohtusyönyt. Ylihuomenna (tai käytännössä katsoen jo huomenna) on penkkarit, yks odotetuimmista tapahtumista moneen vuoteen. Toivotaan, että se ois meille kaikille hetkellinen pakokeino tästä kaikesta opiskelemisesta ja stressistä ja paineista!

Tsemppiä abeille ja muille, jotka sitä tähän talven harmauteen tarvii. Ilman toisten tsemppejä on joskus vaikeeta jatkaa eteenpäin. Me ollaan kaikki samassa veneessä. Usko itsees hitto vie! Hali  - Sissi


2 kommenttia:

  1. Olisinpa mäkin voinut käyttää mun lukuloman silloin aikoinaan jossain muualla kuin Suomessa :D Mä en kyllä usko että olisin voinut keskittyä opiskeluun yhtään ulkomailla, mutta toivottavasti sulla menee lukusuunnitelmat putkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, helpompi pitää lukemislupauksista kiinni nyt kun on julkisesti kertonut suunnitelmansa. kiitos! :)

      Poista